sunnuntai 7. syyskuuta 2014

1st week through my phone

Moi!

1 viikko Traverse Cityssä alkaa olla taputeltu. Kun saavuin viime lauantaina, koko perhe oli mua kylttien kanssa lentokentällä vastassa. Kotona syötiin kunnon amerikkalaistyylinen illallinen jonka jälkeen lähdettiin kaupungin keskustaan. Keskustassa on pääkatu jonka varrella on lukuisia pikkupuoteja, kahviloita ja ravintoloita. Siellä on myös satama, joka on täynnä hienoja veneitä.


Vasemmalla kuvaa satamasta, oikealla minä ja tytöt sukujuhlissa. Molemmat siskot on super kultaisia ja ihania, viihdyn heidän kanssa todella hyvin.


Viime sunnuntaina lähdettiin koko perheen voimin viettämään päivää Lake Michiganille. Vuokrasimme yhden kajakin ja neljä isoa uimarengasta (nää sanoo tube) joiden kanssa lilluimme Platte riveriä pitkin Lake Michiganiin. Koko retki kesti välipicnikkimme kanssa noin 3 tuntia.


Illalla menimme vielä katsomaan Sleeping Bear Duneseja, eli täällä TC:ssä olevia suuria hiekkadyynejä (ja ne todellakin oli isoja, oikeanpuolimmaisen kuvan oikeassa alakulmassa voi nähdä ihmisiä jos katsoo tarkasti!). Osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan sillä aurinko oli laskemassa, ja näkymät oli todella huikeat. Toi oli varmasti yksi kauneimmista paikoista missä oon ikinä käynyt.


Vielä yksi maisemakuva minkä otin kun olin tällä viikolla juoksemassa. Oli pakko pysähtyä kuvaamaan, sillä näkymät täällä on vaan niin huikeita. Urheilusta puheenollen, odottelen vastausta koulumme crosscountry valmentajalta joukkueeseen pääsystä. Crosscountry-jouksu on siis menossa nyt syksyllä, talvella ajattelin pelata korista (juttelin valmentajan kanssa yks päivä ja hän sanoi että joukkueeseen on try-outit ensi kuussa) ja keväällä jalkapalloa. Aijon todennäköisesti myös hankkia salikortin, sillä en oo käynyt kohta kahteen viikkoon salilla ja mulla on oikeesti ikävä sinne!



Tämän viikonlopun vietimme Wheatland-festareilla, joka oli iso tapahtuma täynnä countrymusiikkia ja hippejä. Telttailimme siellä kaksi päivää ja mulla oli tosi hauskaa. Tää oli jotain mitä todennäkösesti ei voi Suomessa kokea. Tapasin myös paikallisia nuoria joiden kaikkien mielestä mulla on tosi "cool accent", haha tosi cool, pikemminkin noloa kun en osaa puhua kuin muut... Enkku kyllä paranee päivä päivältä mikä on hyvä!

Eli joo, mulla menee hyvin! Koulu on iso mikä todellakin vaati totuttelemista aluksi, mutta paniikkisen ensimmäisen päivän jälkeen kaikki on sujunut tosi hyvin. Tunnit on aika lepposia eikä läksyjä tuu kauheesti.. Oon jo onnistunut saamaan kavereitakin täältä, mikä on muuten aika helppoa koska kaikki on niin ystävällisiä! Tänään haettiin lentokentältä tähän samaan perheeseen myös saksalainen vaihtari, joka vaikuttaa tosi mukavalta. Hänen pitäisi olla täällä 1-6 vko kunnes löytää oman vakituisen perheen, mutta mikäli kaikki rullaa hyvin, voi hän jäädä meillekkin. Eletään nyt vähän vaan hetkessä ja katotaan mihin se vie!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti