Kuulumisia

Moi!

Arki täällä TC:ssä on lähtenyt hyvin rullaamaan. Viikot hujahtaa nopeasti ohi kun on paljon tekemistä: koulua joka päivä 8-15 + 2,5 tunnin cross country treenit päälle. Kotona oon yleensä kuuden aikaan, jonka jälkeen on ohjelmassa yleensä kotiläksyjä, kavereiden kanssa oloa ja kotitöitä. Vaikka päivät on pitkiä, en koe niitä kovin rankoiksi. Koulunkäynti on melko helppoa, eikä opettajat täällä anna samanlaisia tehtäviä kuin Suomessa. (Tähänastiset kotitehtävät on ollut aika seiskaluokkalaisten tasoa: etsi vastaus tekstistä ja kirjoita se sanasta sanaan paperille). Matikassakin oon pärjännyt, vaikka se mua aluksi jännittikin. Viikonloppuisin onkin onneksi yleensä enemmän aikaa vaan olla ja rentoutua, syödä hyvin, katsoa leffoja ja tehdä erilaisia retkiä. Syömisestä puheenollen, täällä on oikeesti aika vaikeeta syödä terveellisesti! ONNEKSI mun perhe pitää jääkaapin täynnä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, sekä kokkaa normaalia perusruokaa niinkuin me Suomessakin. Mutta heti kun lähtee talon ulkopuolelle, tuntuu että tarjolla on vaan sandwichejä(joissa on täytteenä vähintää 1 kg lihaa), hampurilaisia ja kaiken maailman epämääräisiä ratkaisuja -> mun kaveri söi lounaaksi yks päivä kanasta tehtyjä ranskalaisia..??

Viime viikonloppuna mulla oli mun toiset cross country kisat, joissa paransin aikaani 35 sekunnilla. En oo lähelläkään kärkeä, mutta oli kiva huomata kehittyvänsä lyhyessäkin ajassa (täähän on vasta mun toka virallinen viikko treenaamassa). Lähtö kisoihin koululta oli kuudelta aamulla, josta ajettiin bussilla Grand Rapidsiin. Kisojen jälkeen mun host-äiti tuli hakemaan mua ja mentiin yhdessä sen kaverin mökille, jonne muut tytöt olivat menneet jo perjantaina. Mökki oli Lake Michiganin rannalla, josta oli huikeet näkymät järvelle. Vietettiin ilta rannalla kävellen ja peuhaten, sekä päivän päätteeksi nähtiin upea auringonlasku. Pari viime viikkoa on siis ollut hyvinkin kiireisiä, enkä oo kauheesti kerennyt olla yhteyksissä Suomeen; mikä on samalla sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että oon huomannut sopeutuvani tähän ympäristöön paremmin ja nopeammin kun en ole koko ajan viestittelemässä perheelle/kavereille, mutta samalla poden huonoa omatuntoa siitä että sulkisin ihmiset siellä kotimaassa kokonaan ulkopuolelle. Ei ole helppoa yrittää elää kahdessa paikassa samanaikaisesti, siksi mun pitäis yrittää pivittää tätä blogia useammin jotta saisitte lukea mun kuulumisia helpommin. Facebook ja Instagram on helpompia ja nopeampia ratkaisuja, mutta musta ansaitsette tietää asioista vähän enemmän ja pidemmin kerrottuna kuin pienistä kuvateksteistä satunnaisissa kuvissa.

Ensi viikonlopulle ei ole näkyvissä mitään suurempia retkiä tms., joten päätettiin meidän koulun toisen Suomivaihtarin kanssa kokata meidän perheille oikeen kunnon suomalainen illallinen. Meidän host-perheet on kavereita keskenään joten tää on hyvä tilaisuus avata vähän suomalaista ruokakulttuuria sekä niille että myös meille. Ruvettiin tänään miettimään tarjottavia ja tajuttiin, että karjalanpiirakoiden tai vispipuuron reseptit ei ollukkaan iskostuneet meidän muistiin automaattisesti. Ensi viikko on meidän koulussa homecoming-viikko, joka sisältää niin teemapukeutumista, jefumatsin sekä homecoming-tanssit. Vielä en ole satavarma meenkö tansseihin, sillä nuoret täällä sanoo että se ei ookkaan oikeesti niin cool kun kaikki olettaa. Täytyy vähän kuulustella lisää ja miettiä uudelleen, onhan se kuitenkin mahollisuus joka todennäkösesti tulee vaan kerran elämässä eteen.

Mulla menee siis hyvin tällä puolen maapalloa, toivottavasti teilläkin siellä <3 Ja kavereille, olis kiva kuulla teijänkin kuulumisia (ei mun elämä täällä oo niin ihmeellistä ;)), saa laittaa FB:ssä viestiä koulun uusimmista juoruista tai ihan mistä vaan.

-Aliisa